sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Verho-ongelmia Lilliputtilandiassa

Muistatteko vielä Lilliputtilandian sisustusjutun? Ostin tuolloin alkukeväästä olohuoneen ikkunoihin ihanat sälekaihtimet. Alumiiniset. Mustat. Ja sitten tuli kesä. Ja tietenkin olohuoneen ikkunat niin, että aurinko paistoi niihin puolesta päivästä iltaan asti. 


 
Siinä vaiheessa kun asunnon lämpötila oli 35, nostin sälekaihtimet ylös ja hätäpäissäni asensin tilalle valkoiset pussilakanat. Ikkunoistahan on suora näköyhteys seuraavan rivitalon kymmeniin ikkunoihin ja etäisyyttä ehkä 20 metriä. En siis pidä ikinä verhoja kokonaan auki. 
 
Jotenkin sisustusinnostus jäi siihen koko kesän ja alkusyksyn ajaksi. Pidin pussilakanoita ikkunoissa ja Gigantista hakemani ilmastointilaite pyrki pitämään pienen asuntoni ilmatilan 25 asteen tietämillä.
Vasta kun ilmat kylmenivät, tajusin, että minulla on uusi ongelma. Jos aion vääntää ikkunan alla olevan sähköpatterin päälle, olisi minun poistettava pussilakanat ikkunasta. :O Nyt olin kuitenkin tottunut siihen, että ikkunoista ei todellakaan näy läpi. Pelkistä sälekaihtimista nimittäin näkyy. Varsinkin kun ne ovat Jyskin laatua ja 4cm liian kapeat (oma moka ostotilanteessa). Siispä nyppäsin pussilakanat irti ja marssein ostamaan valmisverhot. 
 
Ja vaikka ne olivat valmisverhot, tein niitä 3 tuntia! :D Vasemman puoleinen ikkunaverho piti lyhentää...


Minulla oli myös Eurokankaasta valmiiksi ostamani harmaa hipsuverho kaapissa, joten päätin ujuttaa sen verhojen sekaan. Lopputulos oli mielestäni karmea. Synkkääkin synkempi tunnelma ja inhoan lyhyitä verhoja olohuoneessa. Mieleeni tuli esirippu, sirkus, liikaa tavaraa, ahtaus. Yök. Kolmen tunnin työ täysin hukkaan.



Siispä otin verhot irti ja lähdin ostamaan valkoisia rullaverhoja. Rullaverhojen asennuksen jälkeen (tästä ei valitettavasti ole kuvaa) huone näytti aivan aneemiselta. Yritin laittaa mustat valmisverhot takaisin rullaverhojen päälle, mutta taas asunto muuttui sirkukseksi. Pelkät hipsuverhotkaan eivät harmaudessaan antaneet tarvittavaa potkua tunnelmaan. Tässä vaiheessa teki mieli luovuttaa. Lisäksi uusi ongelma oli se, että kun rullaverhoja avasi vähänkin, ikkunaa ei peittänyt mikään ja näkymä naapureihin oli suora. Kun taas pidin rullaverhoja kokonaan alhaalla, valoa ei päässyt huoneeseen ollenkaan. Asiaa ei parantanut se seikka, että olin ostanut epähuomiossa pimentävät verhot. Sälekaihtimista sentään tuli hieman valoa sisään ja niitä pystyi säätämään. Argh!

Lopulta päätin, että mustat sälekaihtimet on saatava takaisin ikkunaan. Sen lisäksi jätin valkoiset pimentävät rullaverhot ikkunaan. Lopuksi lisäsin vielä harmaat hipsuverhot kaikkien verhojen päälle ja kävin ostamassa kaksi harmaata koristetyynyä. Äiti toi sopivasti tuliaisiksi ulkomailta mustanpuhuvan venetsialaistyyppisen naamarin, joten sekin pääsi heti seinälle. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin. No nyt ainakin patteri saa rauhassa lämmetä. Mahdollista aurinkoa voi ihailla säädettävien sälekaihtimen lävitse (jotka muuten lämmittävät kivasti viilenevää asuntoa) ja tarvittaessa saan näkyvyyden nollaan pimennysverhoilla.  Lisäksi tunnelma on sopivan seesteinen. Mutta kyllä oli vaikea juttu. ;)


1 kommentti:

  1. Minun ei siis pitänyt kirjoittaa blogiin verhoista, mutta koska tämä verhohässäkkä sai jo niin naurettavat piirteet, päätin kirjoittaa siitä jutun. :D

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...