Botoxia ja täyteainetta, osa 3

Otsarypyt + silmärypyt Botox
Ylähuuli Restylane

2. PÄIVÄ

En nyt löytänyt silmärypyistä oikein hyvää lähtötilannekuvaa, mutta eipä niissä juuri huomaa vielä mitään eroa tänään.

Otsassa on kyllä tapahtunut jotain muutoksia. Otsan vasen puoli on selvästi alkanut rajoittaa liikkumista. Kulmakarvan päällä ollut kulmakarvanmuotoinen juonne on vasemmalta puolelta jo kokonaan kadonnut! Tosin tilalle on tullut joku muu ruttu, mutta ainakin se on ylöspäin. Muutenkin kuvasta huomaa, että juonteiden suunta ei ole enää suora vaan se aaltoilee tai kaartuu ylöspäin.

Oikea puoli sen sijaan toimii edelleen, mutta nostaessani kulmaa, se ensin nousee, mutta laskeutuu sekunnin päästä alas tahtomattani. Kuten kuvasta näkyy, oikean puolen kulmakarva haluaa nyt kulmaa nostettaessa vääntyä alkupäästä jotenkin ylöspäin. :/ Noh, tämä on vasta toinen päivä ja toivottavasti kulmakarvat löytävät parin viikon sisällä lopullisen paikkansa. :D

Ennen - 2. päivä

Huulten lähtötilanne:

Huulet toisena iltana:

(Toisessa kuvassa suu on kokonaan kiinni ja silti ylähuuli on isompi kuin lähtötilanteessa)
Toinen puoli sivulta on edelleen enemmän turvoksissa ja mustelmiakin on edelleen.

3. PÄIVÄ

Huulen turvotus on alkaa olla ohitse. Pientä mustelmaa on edelleen molemmissa kulmissa. Olen tyytyväinen huulen keskikohtaan, toivottavasti se pysyy tällaisena. :) Sivuilta saa vaikka vielä vähän lähteäkin. Kuvissa muuten alahuulessa rajaus ja huulikiilto. Ylähuulessa EI MITÄÄN! Alin kuva on huulen lähtötilanteesta.

Silmärypyillekin on alkanut tapahtua jotain. Vielä niitä tulee reippaasti, mutta jotenkin silti vähemmän? Vai rutistelinko vain kuvassa vähemmän... vainoharhaa? :D

Otsassa tapahtuu ainakin ja paljon. Tässä "paras" kurtisteluaikaansaannos tänään. Sibeliusjuonteet tulevat edelleen. Niistä ei tänään kuvaa.

5. PÄIVÄN "ongelmia"

Otsassa on ollut näkyvissä pari päivää pienen pieni punainen jälki, mahdollisesti Botox-piikin jälki, mutta en ole varma. Tämä piste on kutissut vähän ja viime yönä heräsin kun raavin pistettä. Tänään se sitten olikin vähän punaisempi aamulla. Huulet ovat melko rohtuneet ja eilen ylähuulessa näkyi valkoisia pieniä nyppyjä. Googlesta löysin ettei ole vaarallista. Huulessa oli jo ennen piikitystä veripurkauma tai verisuonen pää sinisenä näkyvillä (pienenä). Uskoisin, että piikki on osunut tähän suoneen ja sen vuoksi toisen puolen mustelma ei ole vieläkään parantunut.

Mutta nämä on pikkujuttuja, (toivottavasti), olen muuten niin tyytyväinen uuteen naamaan. :) Tuo huulen mustelma ei ole kovin näkyvä ja kai se siitä pois menee jossain välissä. Enemmän ihmetyttää nyt tuo kutiseva nyppy.


2 VIIKKOA BOTOXIN JA RESTYLANEN JÄLKEEN


2. päivä

2 viikkoa

Huulet ennen

Huulet 2 viikkoa. Olen flunssassa ja huulet ovat tosi rohtuneet. :( Karmee kuva. Ihan vinokin, en jaksanut oikein keskittyä.

Otsa ennen - 2 viikon jälkeen


Eipä nouse enää kulmakarvat niin ylös kuin ennen, mutta eipä tule kyllä yhtään ryppyäkään. Myös kaikki ilmeilyistä johtuneet juonteet ovat kadonneet tyystin. Silmäluomet tietysti roikahtivat vähän alemmas tai siis ne ovat alempana, koska en saa nostettua kulmakarvoja.

Kutiseva nyppy lähti pois, samoin huuleen tullut mustelma. Ei siis mitään valittamista.
Kiitos Clinic Estetic!


Näissä kahdessa stailauskuvassa näkyy ylähuulen ero paremmin. Nyt pysyy punainen huulipunakin koko illan huulessa leviämättä ylöspäin. :)


---------------------------------------------------------------------------------------------------

Pakko vielä lisätä videolinkki tähän blogijuttuun liittyen. Kyse on leffasta nimeltä Kuolema pukee häntä. Leffa on ilmestynyt vuonna -92 ja muistan vieläkin elävästi miten tuo nuorentava taikaeliksiiri oli mielestäni silloin supersiisti juttu. Silloin ei ollut vielä mitään hajua botoxeista ainakaan minulla. Leffa on tullut mieleeni nyt näinä päivinä, koska joka aamu kun herään ja katson peiliin otsani on rypyttömämpi. :D Uskomatonta. Taisin jäädä koukkuun...

Botoxia ja täyteainetta, osa 2

Käynti klinikalla on nyt ohi. Huh, hengissä ollaan vielä. :) En jännittänyt loppuviimeksi niin paljoa kuin mitä luulin jännitäväni. Kaikki kävi tosi nopeasti. Tässä pieni kertomus kuvineen päivän tapahtumista.

Herätys oli aamulla klo 7.15. Kiire meinasi tulla, vaikka ei tarvinnut edes meikata. Hiuksetkin jäi laittamatta. Että sori nämä hirveät kuvat joita on tulossa...

Sisko lähti mukaan henkiseksi tueksi. Huomioikaa että joka paikkaan pitää juosta. :D

Yhteen suuntaan matka-aikaa kertyi 3.5h (sisälsi yhden pysähdyksen).

Helsingin keskustassa ajaminen oli hirveä kokemus. Vaikka toinen toimi navigoijana ja itse yritti seurata liikennettä, kasvoi ahdistuskäyrät melko korkeiksi ennen kuin päästiin parkkihalliin asti. Oli muuten hiton kallis parkki... 11.20e parista tunnista?

Klinikka sijaitsi 6. kerroksessa ja tietysti hissi oli jumissa. Ei muuta kuin "juosten" kutoseen. Klinikalla meidät otti vastaan hoitaja, joka teki siis huulioperaation. Tässä kuvassa ylähuulessa puudutusaine, jota pidettiin siinä noin 5min.

Itse toimenpide ei kestänyt kuin pari minuuttia + huulen hieronta, jotta aine levittyy/tasoittuu. Restylanea laitettiin 1 ampulli ja ainetta jäi vähän ylikin. Loput aineet voi käydä laittamassa kuukauden sisällä ilmaiseksi, jos haluan lisää volyymia johonkin kohtaan.

Piikitys ei oikeastaan juurikaan tuntunut, vähän kirpaisi. Ei siis ollenkaan paha, eikä ainakaan tuo Restylane tarvi mielestäni mitään suun sisäpuolelta tehtävää puudutusta, koska aineessa itsessäänkin on puudutetta.

Huuli ennen käsittelyä. Tarkoituksena olisi siis saada ylähuuleen pientä liftausta ja pienet juonteet vielä pienemmiksi, jotta huulipuna pysyy paremmin paikoillaan.

Huuli käsittelyn jälkeisenä iltana. Sain mukaani voidetta, jonka pitäisi nopeuttaa mustelmien katoamista. Turvotusta tuli melko paljon ja huuli siis turposi heti käsittelyn jälkeen. Tästä kuvasta ei oikeastaan edes näy miten turvoksissa huuli oikeasti olikaan. Turvotus kestää kuulemma 3 päivää, joista ensimmäinen aamu on pahin.

Sivuprofiili on aivan kauhea ankkahuuli. Aivan kuin yläpurentaa olisi vähintään 5cm.. Karmea. :D Jos tällaiseksi jäisi niin olisi pakko hakea myös alahuuleen täyte. Onneksi kyseessä on kuitenkin vain turvotus.

Sitten botoxiin. Botoxin laittoi lääkäri (mies). Otsaan laitettiin tussilla muutama merkki ja operaation meni muutama minuutti. En laskenut montako piikitystä otsani sai, mutta veikkaisin että noin 10 eri kohtaa piikitettiin. Piikit tuntuivat hieman ärsyttävimmiltä kuin Restylanepiikit. Varsinkin hiusrajan kohta ja silmäkulmat. Tuntui kuin olisi jollain nastalla painettu. Iho on niin ohutta silmien ympärillä. Muuten ei tuntunut missään, eikä mitään turvotusta tai punotusta esiintynyt. Eikä siis piikitys ollut mitenkään erityisen kivuliasta, mielestäni rokotteetkin sattuvat huomattavasti enemmän. Nenäkorunkin laitto on ainakin tuhat kertaa kivuliaampaa.

Silmäkulmat lähtötilanne hymyillessä.

Otsarypyt lähtötilanne. Nämä kaikki juonteet johtuvat siis lihaksista. Eli kun nostan kulmakarvoja tai murehdin asioita muodostuu otsaani rypyt. Samoin kun nauran tai siristelen silmiäni, silmäkulmissa näkyy ryppyjä. Tämän vuoksi nämä rypyt voidaan silottaa Botoxilla, joka sisältää siis (botuliinia)ja lamauttaa lihakset, joilla nämä rypyt teen. Iho pääsee silenemään ja jo muodostuneet juonteetkin toivottavasti madaltuvat.

Toiveena olisi taas pitkästä aikaa lyhyt otsatukka, jota en ole halunnut leikata kun nuo murheenkryyniviivat ovat tässä parin vuoden sisällä pahentuneet mielestäni melkoisesti. Tosin en tietenkään jatkuvasti naamaani kurtistele muutenkaan, mutta kyllä sitä helposti tulee siristeltyä ja pingotettua ihan huomaamattaan. Erityisesti toivon, että nuo kulmakarvojen päällä olevat "ryppykulmakarvat" katoaisivat kokonaan.

Botoxin tuloksia joudumme kuitenkin odottelemaan jopa 2 viikon ajan. Kuulemma vaikutus tehostuu päivä päivältä tuonne kahteen viikkoon asti, jolloin tulee vaikutuksen "piikki" ja otsa saattaa tuntua hetken aikaa raskaalta, jonka jälkeen tilanne stabiloituu. Saas nähdä mitä siis tuleman pitää. :/ Vähän jännittää pelkästään jo sekin, että miltä tuntuu olla kun ei saa otsaa rutisteltua.

Piikittelyn jälkeen lähdettiin tietysti shoppailemaan Ikeaan. Olotila ei ollut mitä parhain, väsytti ja huuli oli turvoksissa ja kipeä. Näytin niin kauhealta, että yritin olla katsomatta ketään päin. :D

Alkosta haettiin tietysti tähän glamuuriseen juhlaan sopiva juoma ja lasit. Skumppapullon avaus ei vain oikein meinannut sujua ensin, siksi pullo on kuvassa muovipussissa. Hetkeä myöhemmin todettiin, että pullossa oli kierteet... *sanaton* XD

Kippis uudelle naamalle! Tulipa tehtyä tämäkin, eikä tarvi enää jahkailla mitäjos -jutuilla. Kyllä siinä Ikean asiakkailla oli miettimistä, kun näitä kuvia otettiin. Luulivat kai, että tytöt ovat ensimmäistä kertaa päässeet Ikeaan.

Tarinan 3. osa julkaistaan 1-2 viikon päästä kunnollisilla ennen - jälkeen kuvilla.

Siihen asti nauttikaa keväästä, HYVÄÄ VAPPUA ja pysykää linjoilla. :)

Botoxia ja täyteainetta, hui

Täytyy myöntää, että mietin pitkään kirjoitanko tästä aiheesta julkisesti vai en. Aihe kuitenkin mahdollisesti kiinnostaa joitain lukijoita, joten tästä lähtee.

Olen pohtinut jo vuosia uskallanko ikinä enää lähteä mihinkään operaatioihin esteettisistä syistä, vaikka olen jo teinivuosina päättänyt, että kun tässä naamassa alkaa vanheneminen näkyä itseäni häiritsevästi, sille tehdään mitä mahdollista rahan puitteissa on. Muutenkin olen sitä mieltä, että jokainen ihminen saa koristella tai muokata kehoaan miten parhaaksi näkee. Kerran tässä vain eletään ja jos jokin asia häiritsee ja sen voi korjata, niin miksipä ei. Jotkut vain vetää rajan irtoripsiin ja hiuslisäkkeisiin, toiset menevät vähän pidemmälle. Itse haluan nyt vaihteeksi jotain uutta. Irtoripset, hiukset, tatskat, lävistykset ym. on jo nähty ja kokeiltu.

Olen siis päättänyt mennä nyt 35 -vuotiaana ottamaan silmäkulmiin sekä otsaan botoxia ja ylähuuleen sen verran täytettä, että huulipuna pysyy paikoillaan paremmin. Alunperin ylähuulen täyte piti hakea jo vuosi sitten, mutta sitten muuttohässäkkä iski päälle ja asia jäi hautumaan. Nyt vuotta myöhemmin pelkkä ylähuulen muokkaus ei vain tunnu enää riittävän kun katselen kevätauringon valossa ilmeryppyjäni ja niistä ihoon jääneitä juonteita.

Lukuisista googletuksista huolimatta en ole onnistunut löytämään suomalaisia blogeja, joissa olisi jotain juttua plastiikkakirurgiasta. Löysin vain yhden huulitäytejutun täältä. Tietysti esimerkiksi Johanna Tukiaisen huultentäyttö löytyy ihan videonakin netistä, mutta kaipaisin normaalikäyttäjien kokemuksia. Keskustelupalstat ovat täynnä asiattomia kommentteja ja tuntuu, että niissä käy kirjoittamassa enemmän plastiikkakirurgiaa vastustavat ihmiset. Jos siis joku tietää muita blogeja joissa käsitellään edellämainittuja aiheita, niin olisi kiva kuulla niistä.

Koska juttuja näistä käsittelyistä löytyy niin vähän suomeksi, ajattelin kantaa korteni kekoon ja tehdä omasta operaatiostani julkisen. Toivottavasti en saa niskaani hirveän isoa negatiivisten palautteiden listaa. :)

Kerron vähän esteettisen kirurgian taustaani. Minulle on tehty vuonna 2001 ylä - sekä alaleuan siirtoleikkaus. Samassa operaatiossa leuanpääni on muotoiltu uudelleen. Leikkaus tehtiin hampaiden oikomisen yhteydessä ja tarkoituksena oli korjata purentavika (yläpurenta). Leikkaus oli vaikea ja toipuminen vielä vaikeampaa. Vasen leukaniveleni ei kestänyt leikkausta ja siihen kehittyi nivelrikko. Sain myös kärsiä helvetillisistä hermosäryistä, jotka onneksi johtuivat "vain" siitä, että leukanivel oli kumilenkkivedossa painunut vasten korvahermoa. Mutta koska leuka oli niin jämähtänyt paikoilleen, ei suuni auennut aluksi kuin 2mm ja kävin vuoden ajan fysioterapiassa, jotta suuhun saatiin jonkinlaista normaalia liikettä ja avautumista. Sellaistakaan asiaa ei tule normaalisti ajateltua, että ilman suun sivuttaisliikettä ruuan pureskelu on mahdotonta... Nykyään suuni aukeaa jo melko hyvin ja sivuttaisliikettäkin löytyy, ei tosin symmetrisesti. Alahuulessa on edelleen tunnottomuutta, kuin myös leuankärjessä. Kaiken kukkuraksi kulumisesta johtuen purenta on palautunut jonkin verran takaisin lähtökohtiinsa. Esteettisesti tilanne on kuitenkin parempi kuin ennen leikkausta, joten kaikesta kivusta ja tuskasta huolimatta olen kuitenkin iloinen siitä, että leikkaukseen menin.

Tuosta operaatiosta minulle kehittyi hirveitä pelkotiloja mm. hammaslääkäriä kohtaan. En kestä sitä, että joku sörkkii suuhuni yhtään millään. Lisäksi mieleeni iskostui ajatus, että sain jonkinlaisen rangaistuksen siitä hyvästä, kun halusin näyttää paremmalta. Siksi pelkäänkin nyt aivan järjettömästi tätä tulevaa piikitysoperaatiota. En siis piikkejä, vaan komplikaatioita. Pelkään allergisia reaktioita, halvaantumista ja ties mitä. Pelkään puudutusainetta yli kaiken ja sitä kaiketi laitetaan huuleen ennen piikkiä? :/ Olin tuon leikkauksen jälkeen nimittäin melkein 6kk naama silmistä alaspäin tunnottomana ja se oli kamalaa. Myös suuni oli sisältä täysin tunnoton. Nykyään pelkään hammaslääkärin puudutuspiikkejä aivan järjettömän hysteerisesti. Ei tule siis olemaan henkisesti helppo päivä tuo kauneusklinikalle meno.

Onneksi rakas siskoni lähtee henkiseksi tueksi mukaan. Tosin hänkään ei kestä piikitystä. :D Saapa nähdä selviämmekö siltä reissulta kumpikaan. Aika on nyt varattu, se on ensi perjantaina.

Jännittäviin tunnelmiin jään odottamaan miltä naama näyttää operaation jälkeen. Botoxhan alkaa vaikuttamaan vasta muutamien päivien (2 viikkoa täyteen vaikutukseen) jälkeen. Täyteaine näkyy heti, mutta huuli tietysti turpoaa piikin johdosta, joten saa nähdä mikä ankkahuuli minulle muodostuu. :D Naurattaa, mutta ei naurata. Ahdistaa ja jännittää, mutta kaiketi näitäkin tuntemuksia tässä operaatiossa lähdin tavoittelemaan, joten en peräänny enää. Ai niin, tämä on myös syntymäpäivälahja itselleni.