Botoxia ja täyteainetta, hui

Täytyy myöntää, että mietin pitkään kirjoitanko tästä aiheesta julkisesti vai en. Aihe kuitenkin mahdollisesti kiinnostaa joitain lukijoita, joten tästä lähtee.

Olen pohtinut jo vuosia uskallanko ikinä enää lähteä mihinkään operaatioihin esteettisistä syistä, vaikka olen jo teinivuosina päättänyt, että kun tässä naamassa alkaa vanheneminen näkyä itseäni häiritsevästi, sille tehdään mitä mahdollista rahan puitteissa on. Muutenkin olen sitä mieltä, että jokainen ihminen saa koristella tai muokata kehoaan miten parhaaksi näkee. Kerran tässä vain eletään ja jos jokin asia häiritsee ja sen voi korjata, niin miksipä ei. Jotkut vain vetää rajan irtoripsiin ja hiuslisäkkeisiin, toiset menevät vähän pidemmälle. Itse haluan nyt vaihteeksi jotain uutta. Irtoripset, hiukset, tatskat, lävistykset ym. on jo nähty ja kokeiltu.

Olen siis päättänyt mennä nyt 35 -vuotiaana ottamaan silmäkulmiin sekä otsaan botoxia ja ylähuuleen sen verran täytettä, että huulipuna pysyy paikoillaan paremmin. Alunperin ylähuulen täyte piti hakea jo vuosi sitten, mutta sitten muuttohässäkkä iski päälle ja asia jäi hautumaan. Nyt vuotta myöhemmin pelkkä ylähuulen muokkaus ei vain tunnu enää riittävän kun katselen kevätauringon valossa ilmeryppyjäni ja niistä ihoon jääneitä juonteita.

Lukuisista googletuksista huolimatta en ole onnistunut löytämään suomalaisia blogeja, joissa olisi jotain juttua plastiikkakirurgiasta. Löysin vain yhden huulitäytejutun täältä. Tietysti esimerkiksi Johanna Tukiaisen huultentäyttö löytyy ihan videonakin netistä, mutta kaipaisin normaalikäyttäjien kokemuksia. Keskustelupalstat ovat täynnä asiattomia kommentteja ja tuntuu, että niissä käy kirjoittamassa enemmän plastiikkakirurgiaa vastustavat ihmiset. Jos siis joku tietää muita blogeja joissa käsitellään edellämainittuja aiheita, niin olisi kiva kuulla niistä.

Koska juttuja näistä käsittelyistä löytyy niin vähän suomeksi, ajattelin kantaa korteni kekoon ja tehdä omasta operaatiostani julkisen. Toivottavasti en saa niskaani hirveän isoa negatiivisten palautteiden listaa. :)

Kerron vähän esteettisen kirurgian taustaani. Minulle on tehty vuonna 2001 ylä - sekä alaleuan siirtoleikkaus. Samassa operaatiossa leuanpääni on muotoiltu uudelleen. Leikkaus tehtiin hampaiden oikomisen yhteydessä ja tarkoituksena oli korjata purentavika (yläpurenta). Leikkaus oli vaikea ja toipuminen vielä vaikeampaa. Vasen leukaniveleni ei kestänyt leikkausta ja siihen kehittyi nivelrikko. Sain myös kärsiä helvetillisistä hermosäryistä, jotka onneksi johtuivat "vain" siitä, että leukanivel oli kumilenkkivedossa painunut vasten korvahermoa. Mutta koska leuka oli niin jämähtänyt paikoilleen, ei suuni auennut aluksi kuin 2mm ja kävin vuoden ajan fysioterapiassa, jotta suuhun saatiin jonkinlaista normaalia liikettä ja avautumista. Sellaistakaan asiaa ei tule normaalisti ajateltua, että ilman suun sivuttaisliikettä ruuan pureskelu on mahdotonta... Nykyään suuni aukeaa jo melko hyvin ja sivuttaisliikettäkin löytyy, ei tosin symmetrisesti. Alahuulessa on edelleen tunnottomuutta, kuin myös leuankärjessä. Kaiken kukkuraksi kulumisesta johtuen purenta on palautunut jonkin verran takaisin lähtökohtiinsa. Esteettisesti tilanne on kuitenkin parempi kuin ennen leikkausta, joten kaikesta kivusta ja tuskasta huolimatta olen kuitenkin iloinen siitä, että leikkaukseen menin.

Tuosta operaatiosta minulle kehittyi hirveitä pelkotiloja mm. hammaslääkäriä kohtaan. En kestä sitä, että joku sörkkii suuhuni yhtään millään. Lisäksi mieleeni iskostui ajatus, että sain jonkinlaisen rangaistuksen siitä hyvästä, kun halusin näyttää paremmalta. Siksi pelkäänkin nyt aivan järjettömästi tätä tulevaa piikitysoperaatiota. En siis piikkejä, vaan komplikaatioita. Pelkään allergisia reaktioita, halvaantumista ja ties mitä. Pelkään puudutusainetta yli kaiken ja sitä kaiketi laitetaan huuleen ennen piikkiä? :/ Olin tuon leikkauksen jälkeen nimittäin melkein 6kk naama silmistä alaspäin tunnottomana ja se oli kamalaa. Myös suuni oli sisältä täysin tunnoton. Nykyään pelkään hammaslääkärin puudutuspiikkejä aivan järjettömän hysteerisesti. Ei tule siis olemaan henkisesti helppo päivä tuo kauneusklinikalle meno.

Onneksi rakas siskoni lähtee henkiseksi tueksi mukaan. Tosin hänkään ei kestä piikitystä. :D Saapa nähdä selviämmekö siltä reissulta kumpikaan. Aika on nyt varattu, se on ensi perjantaina.

Jännittäviin tunnelmiin jään odottamaan miltä naama näyttää operaation jälkeen. Botoxhan alkaa vaikuttamaan vasta muutamien päivien (2 viikkoa täyteen vaikutukseen) jälkeen. Täyteaine näkyy heti, mutta huuli tietysti turpoaa piikin johdosta, joten saa nähdä mikä ankkahuuli minulle muodostuu. :D Naurattaa, mutta ei naurata. Ahdistaa ja jännittää, mutta kaiketi näitäkin tuntemuksia tässä operaatiossa lähdin tavoittelemaan, joten en peräänny enää. Ai niin, tämä on myös syntymäpäivälahja itselleni.